Raunioita tuhotun kaupungin vierestä katsellen
Vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen?
Koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en
Kynnet selässään hetken levähtää
Kasvot hiekassa hetki katoaa
Liian kauas katseensa hamuaa
Kun eivät kotkatkaan pilvissä lennä
On rauta voimaton aikaa vastaan
Kaikki aseensa joutuvat laskemaan
Ja kaiken turhuuden unohtaen
Suohon päätyy vielä tämäkin
Vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien
Yläpuolella auringon tyhjyys olkoon maa täältä
Karkoitettujen
Kynnet selässään hetken levähtää
Kasvot hiekassa hetki katoaa
Hitain askelin liian kaukaa
Moni itselleen aarteita saalistaa
On rauta voimaton aikaa vastaan
Kaikki lihassaan joutuvat kitumaan
Turha on väsyneen odottaa
Kuka valmis on matkastaan luopumaan
Tällä tiellä ei kukaan kulje meitä vastaan
Lopulta aika palkitsee
Minkä ajassa ihminen kärsii
Kuolema kalventaa kaikkien kasvot
Jättää ruumiit kynsiin korppien
Miekasta nielet veren jonka lasket
Suohon päädyt vielä sinäkin
Puiden oksilla, vuorten rinteillä
Istuvat vaiti nuo hahmot
Vain odottaen että polvillesi putoat
Ja kasvosi hiekkaan painat
Et enää liiku, silloin tiedät...
【English translation】
Staring at the ruins of a demolished town
Or am I lost beyond the sun, soaring the skies?
When did that miserable creature die, I would not know
Claws on his back he rests for a while
With his face in the sand the moment disappears
His gaze wandering too far
When not even the eagles fly above clouds
Iron is powerless against time
All will have to lower their weapons
Forgetting every unnecessity
This too will end up in the swamp
The dreams of conquerors are only ashes of a burnt down city
The emptiness beyond the sun shall be the land of the departed ones
Claws on his back he rests for a while
With his face in the sand the moment disappears
With slow steps, from too far away
Many are in search of treasures for themselves
Iron is powerless against time
All will have to suffer in their flesh
The tired ones would wait in vain
Who is ready to give up their journey?
On this path no one walks toward us
In the end, time rewards
The time which mankind suffers
Death pales everyones faces
Leaving corpses for the ravens claws
>From the sword you will swallow the blood which you let run
Into the swamp you too will return
On the branches of trees, on the slopes of mountains
Those shapes silently await
Just waiting for you to drop on your knees
And bury your face in the sand
You're no longer moving, then you will know...
